Kun perustin oman viestintäalan yritykseni syksyllä 2020, olin jännän äärellä monessakin mielessä. Ajatus siitä, että voisin tehdä melkeinpä mitä vain, kutkutti valtavasti. Viime vuosien aikana olenkin päässyt laulattamaan näppäimistöä oikein antaumuksella ja kirjoittamaan satoja tekstejä. Olen sukeltanut erilaisiin aihealueisiin uteliaasti ja ottanut haltuun mitä erikoisimpia teemoja.
Mielessäni kyti jo pitkään halu tehdä jotakin vaikuttavampaa – sellaista, jolla voisi muuttaa maailmaa viesti kerrallaan. Niinpä päätin kääntää kelkkani kohti kestävyysteemoja ja vastuullisuusviestintää. Koen, että ekokriisi ja sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ovat kohtalonkysymyksiä, joihin meidän on pakko reagoida ennen kuin on liian myöhäistä.
Vastuullisuusviestinnän yrittäjänä olen valjastanut oman ammattitaitoni kestävyysmurroksen edistämiseen. Luontokadon pysäyttäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu ilman konkreettisia tekoja ja vaikuttavaa viestintää. Kielenkäytön ja viestinnän asiantuntijana koen, että voin aidosti vaikuttaa ja tehdä oman pienen osani ympäristön kantokyvyn turvaamiseksi.
Mitä tämä kaunis missio sitten tarkoittaa käytännössä?
En halua lietsoa ylikulutusta, sumuttaa viherpesulla tai tehdä epäeettistä viestintää. En tee töitä sellaisten tahojen kanssa, jotka edustavat esimerkiksi fossiiliteollisuutta, lentoliikennettä tai lihatuotantoa. Sen sijaan minulla on vastuu kannustaa yrityksiä ja muita organisaatioita kohti kestävää liiketoimintaa ja taito tuoda se näkyväksi oivaltavan viestinnän keinoin.
Pidän yllä viestintä- ja vastuullisuusosaamistani jatkuvasti. Olen käynyt Communikén strategisen vastuullisuusviestinnän koulutuksen. Lisäksi osallistun aktiivisesti kestävyyskysymyksiä käsitteleviin webinaareihin ja muihin koulutuksiin, luen tietokirjoja ja media-artikkeleita sekä kuuntelen podcasteja. Tiedonnälkä on loputon, eikä oppimisen janoa sammuta mikään.
Koska olen viestijä, pidän aktiivisesti ääntä tärkeistä kestävyysteemoista ja vastuullisuusviestinnästä verkostoissani, kuten somessa. Eihän vaikkapa luonto pysty puolustautumaan. Siksi se on ihmisen tehtävä. Parhaimmillaan some on inspiroiva paikka, jossa voi herätellä ihmisten tietoisuutta, käydä avartavia keskusteluja ja jakaa käytännönläheisiä vinkkejä.
Vakuuttava vastuullisuusviestintä ei ole mitään ilman konkreettisia ja vaikuttavia tekoja.
Viestinnän ansiosta teot saavat ansaitsemansa painoarvon.
Toki olen paljon muutakin kuin kirjoittava viestintäyrittäjä. Voisin kutsua itseäni nykyään jonkin sortin hyväntahtoiseksi mutta realistiseksi luonnonlapseksi, joka pyrkii ajattelemaan muiden etua ennen omaa napaansa. Haluan näyttää omalla esimerkilläni muille, että kestävä elämäntapa on ennen kaikkea rikasta, hauskaa ja inspiroivaa, ei ikävää kituuttamista tai kärvistelyä.
Myönnän, että heräsin kestävyyskysymyksiin kunnolla vasta opiskeluaikoina. Aiemmin lensin lomilla, ostin heikkolaatuista muotia ja söin eläinperäistä ruokaa. Tiedostin kyllä, mihin maailma on menossa, mutta omat toimeni laahasivat silti perässä vielä 2010-luvun alussa. Tuolloin kestävyyskeskustelu ei ollut yhtä yleistä kuin tänä päivänä. Onneksi ihminen voi muuttua niin halutessaan.
Mitä enemmän olen viime vuosina lukenut ja oppinut, sitä vastuullisemmin olen pyrkinyt elämään. Se on tuntunut ainoalta oikealta tavalta nykyisessä monikriisien ajassa. Oma arvomaailmani on jalostunut niin, että tahdon pienentää omaa negatiivista jalanjälkeäni ja kasvattaa positiivista kädenjälkeäni – sekä henkilökohtaisessa elämässäni että yrittäjän arjessani.
Nyt elän niin kuin vastuullisuusviestinnän yrittäjänä opetan:
Matkustan vain maata pitkin ja mieluusti lähikohteissa kotimaassa. Seikkailuihin kuljettaa joko oma reissuauto tai juna. Fossiiliautoilu on toki ongelma, mutta reissussa pyrin olemaan kerralla pidemmän aikaa ja elän tien päällä muuten varsin vaatimattomasti. Lentämisen olen jättänyt kokonaan. Arjessa liikun aina fillarilla tai kävellen.
Syön kasvipohjaista ruokaa aina kun voin. Vegaaninen ruoka on monin tavoin eettisempää, ekologisempaa ja terveellisempää kuin eläinperäinen. Ja miten herkullisia makuja kasvisruoat tarjoavatkaan! Minulle kasvipohjainen syöminen on myös yksi helpoimmista tavoista, jolla voin pienentää omaa hiilijalanjälkeäni ja tehdä planeetalle hyvää.
Teen töitä pääsääntöisesti kotoa käsin. En siis tarvitse työntekoon erillistä toimistotilaa, eikä minun tarvitse kulkea työmatkoja. Kotini sähkö on 100-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Nautin arjen ekoteoista, joista tulee hyvä mieli: kulutan vettä hyvin maltillisesti, pidän asuintilojen lämpötilan kohtuullisena ja kierrätän tunnollisesti.
Hankin tavaroita ja vaatteita vain aitoon tarpeeseen – ja ensisijaisesti käytettyinä. Panostan laatuun, enkä havittele hienoja uutuuksia. Huollan ja korjaan asioita parhaani mukaan, jotta ne säilyvät hyvänä käytössä mahdollisimman pitkään. Käyttämättömät tavarat laitan kiertoon. Olen osallistunut jo useana vuonna viiden vaatteen vuosi -haasteeseen.
Tiedän tekoälyn käytön ongelmat, kuten datakeskusten suuren veden- ja energiankulutuksen, tekijänoikeus- ja tietoturvakysymykset sekä tiedon oikeellisuuden varmistamisen. Niinpä käytän tekoälyä hyvin harkiten – lähinnä ideointiin. Tekstini eivät ole koskaan tekoälyn tuotoksia vaan ihmisen inhimillisellä otteella kirjoittamia.
Pidän huolta omasta fyysisestä terveydestäni ja henkisestä hyvinvoinnistani. Kaikenlainen luontoliikunta, kuten polkujuoksu, hiihto, kiipeily ja maastopyöräily, auttavat minua palautumaan. Yrittäjänä en urakoi turhan päiten ympäripyöreitä päiviä ja kalenteroin lomat etukäteen. Voiton tavoittelun sijaan teen töitä omaa jaksamistani kunnioittaen.
Olen Suomen luonnonsuojeluliiton ja SPR:n jäsen ja lahjoitan joka kuukausi Luonnonperintösäätiölle ja Planille. Lisäksi Murrosmedia on Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusyritys. Teen mielelläni pro bono -yhteistöitä – viimeksi POW Finlandin kanssa. Tykkään myös talkoilla säännöllisesti Jyväskylän Pyöräilyseuran tapahtumissa.
En ole suinkaan täydellinen, mutta harvapa meistä on. Sen olen kuitenkin oivaltanut, että kun elää kestävästi omien arvojensa mukaan, ei tarvitse luopua mistään. Vastineeksi saa jotain paljon arvokkaampaa: aikaa tehdä sitä, mistä kaikista eniten nauttii. Minulle se tarkoittaa etenkin luonnossa samoilua ja yhdessäoloa rakkaideni kanssa. Vastuullisuus on elämänmittainen oppimismatka, ja jokainen meistä voi olla osa positiivista muutosta.
